Työpajat ja esitelmät

Hämmästellään yhdessä siemenien monenlaisia muotoja ja kokoja. Siemen voi olla millin mittainen hitunen tai kymmensenttinen mötikkä. Se voi olla sileä kuin silkki tai pahuksen piikikäs. Sillä voi olla siivetkin! Kerron siemenien salaisuuksista ja kekseliäistä leviämiskeinoista: tuulen lisäksi niitä kuljettavat vaivihkaa monet eri eläimet. Tuon mukana keräämiäni oikeita siemeniä, joten kaikkea pääsee katsomaan omin silmin. Saa myös koskea! Miten hauskaa kokeilla, kuinka ohdakkeen siemenhahtuva lentää ilmassa kuin laskuvarjo!

Kävyt ovat kiehtovia ja lähempää katsottuna uskomattoman kauniita – kuin puisia veistoksia. Niiden elämänkaari on yllättävän pitkä. Käpyjen koko vaihtelee pikkurillinpään kokoisesta lepänkävystä puolikiloiseen pinjankäpyyn. Tulee kyllä kuhmu, jos sellainen kopsahtaa kävelyllä päähän! Tuon mukana oikeita käpyjä, joita saa hypistellä ja hämmästellä, joten käpypaja onnistuu ympäri vuoden.

Lehtien moninaiset muodot, koot ja värit lumoavat. Oikein ison lehden alla voi vaikka pidellä sadetta. Jotkin lehdet ovat pehmeitä tai karvaisia, jotkin kovia ja kiiltäviä. Ja moni ei tule ajatelleeksi, että ohuet ja terävät neulasetkin ovat lehtiä. Lehtien suonissa virtaa vesi aivan kuin meillä veri. Suonet ovat tärkeä yksityiskohta kasvien tunnistamisessa. Millainen mahtaa olla sulka- tai silposuoninen lehti? Tuttu vaahteranlehti on kourasuoninen – pajassa selviää, mitä se tarkoittaa!



Lehtipajan voi toteuttaa keväästä syksyyn, kun puissa on lehdet.

Opitaan tuntemaan yleisimpiä luonnonkukkia, joihin – onneksi! – törmää kaupungissakin. On tutkittu, että lajien tunnistaminen lähentää meitä luontoon ja edistää luonnonsuojelua. Kun kukat eivät ole ”vain kukkia”, vaan kaikilla on ikioma nimensä, huomaamme ne ja annamme niille enemmän arvoa. Suomessa monilla kukilla on mielikuvitusta kutkuttavat eläinperäiset nimet: kissankello, koiranputki, ketunleipä, kurjenjalka… Kivat nimet auttavat oppimista. Mietitään yhdessä lisää, lista on pitkä!

Kukkapaja toteutuu sisätiloissa kuvien ja kerronnan avulla, kasvukaudella osin oikeillakin kukilla.

Sienet ovat ihanan outoja! Ne eivät ole kasveja eivätkä eläimiä, vaan jotain siltä väliltä. Kiehtovassa välitilassa ne tuntuvat elävän muutenkin – kilometreittäin maan alla ja vain välillä putkahtaen maan päälle. Silloin mennään sienimetsään! Jos kukilla on kivoja nimiä, sienillä niitä vasta onkin: limanuljaska, känsätuhkelo tai kuukunen. Tutustutaan tuttujen tattien lisäksi kavereihin, joilla on kummalliset nimet.

Sienipaja toteutuu sisätiloissa kuvien ja kerronnan avulla.